Sovinnosta ja sovittelusta

Sovinnon käsite on moniulotteinen ja kontekstista riippuvainen. Rauhanvälityksessä sovinnon saavuttaminen on yksi kaikkein vaikeimpia asioita. Vaikeiden, usein kauan kestäneiden kokemuksien jälkeen kyse on enemmän pitkästä prosessista kuin yksittäisestä tapahtumasta. Sovinnon saavuttaminen tarkoittaa kuulluksi tulemista ja sen varmistamista, ettei vahingonteko toistu. Sovintoa ei voi pakottaa, mutta samalla sovinnon prosessi voi vapauttaa. Sille on jokaisella uskonnolla ja traditiolla omat sanansa ja tapansa. Vain sovinnon kautta väkivallan vaikutukset saadaan siirrettyä taustalle ja syyt väkivallan toistumiseen poistuvat. Sovinto on välttämätön muutos tervehtymisen ja rauhan kannalta.

Sovinnon tahto on jotain, jota voimme yhteisöinä ja yhteiskuntana tavoitella ja harjoitella. Sovinnon avulla voimme yrittää tuoda näkyväksi sellaistakin kipua, jolle on ollut vaikeaa löytää sanoja. Sovinto ei tarkoita omista tarpeista luopumista, eikä oikeuksien vesittämistä. Sovinto kysyy rohkeutta. Riidan jatkaminen on usein helpompaa kuin oman haavoittuvuuden paljastaminen. Sovinto on ennen kaikkea kattotermi, johon liittyy henkilökohtainen sekä ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä transformaatio eli muutos ja tervehtyminen.

Kansainvälisen rauhanrakentamisen emeritusprofessori John Paul Lederachin mukaan sovintoprosessin tehtävä on antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus vapautua menneisyyden taakasta, hoitaa sen kielteisiä vaikutuksia nykyhetkessä ja tarjota konfliktissa oleville yhteisöille mahdollisuuksia rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jossa on vähemmän vastakkainasettelua, pelkoa ja vihaa.

Lue Antti Pentikäisen artikkeli vertaissovittelijoiden roolista sovintoprosesseissa.

Mitä on sovittelu?

Sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen henkilö, sovittelija, auttaa riidan osapuolia erityisen sovittelumenettelyn avulla löytämään molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Sovittelija ei ratkaise osapuolten ongelmaa vaan toimii sovinnon mahdollistajana. Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun. Hän ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. Sovittelija sallii myös tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun.

Lue lisää sovittelun määritelmästä ja periaatteista sekä sovittelutoiminnan eri muodoista Suomen Sovittelufoorumin sivuilta.

Vieritä ylös