Sovinto ja sovittelu sanoina toistuvat vähän väliä arkisessa puheessamme eri muodoissaan. Hyvin usein kehotetaan lapsia sopimaan riitansa, sovitellaan aikatauluja yhteen ja vaatteita päälle sekä lyödään sovinnoksi kättä päälle. Seuraavassa avataan, miten #sovinto-ohjelmassa sovinnon käsite ymmärretään sekä mitä tarkoitetaan restoratiiviseen lähestymistapaan perustuvalla sovittelulla.
Mitä on sovinto?
Sovinnon käsite on moniulotteinen ja aina kontekstista riippuvainen. Kansainvälisessä rauhanvälityksessä sovinnon saavuttaminen on yksi kaikkein vaikeimpia asioita. Haastavien, usein kauan kestäneiden kokemuksien jälkeen kyse on enemmän pitkästä prosessista kuin yksittäisestä tapahtumasta. Sovinnon saavuttaminen tarkoittaa kuulluksi tulemista ja sen varmistamista, ettei vahingonteko sellaisenaan toistu tulevaisuudessa. Sovintoa ei voi pakottaa, mutta samalla sovinnon prosessi voi vapauttaa. Sille on jokaisella uskonnolla ja traditiolla omat sanansa ja tapansa. Vain sovinnon kautta väkivallan vaikutukset saadaan siirrettyä taustalle ja syyt väkivallan toistumiseen poistuvat. Sovinto on välttämätön muutos tervehtymisen ja rauhan kannalta.
Sovinnon tahto on jotain, jota voimme yhteisöinä ja yhteiskuntana sekä tavoitella että harjoitella. Sovinnon avulla voimme yrittää tuoda näkyväksi sellaistakin kipua, jolle on ollut vaikeaa löytää sanoja. Sovinto ei tarkoita omista tarpeista luopumista, eikä oikeuksien vesittämistä. Sovinto kysyy rohkeutta, sillä riidan jatkaminen on usein helpompaa kuin oman haavoittuvuuden paljastaminen.
Sovinto on ennen kaikkea kattotermi, johon liittyy henkilökohtainen sekä ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä transformaatio eli muutos ja tervehtyminen.
Kansainvälisen rauhanrakentamisen emeritusprofessori John Paul Lederach on kuvannut sovintoprosessia niin, että sen tehtävänä on antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus vapautua menneisyyden taakasta, hoitaa sen kielteisiä vaikutuksia nykyhetkessä ja tarjota konfliktissa oleville yhteisöille mahdollisuuksia rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jossa on vähemmän vastakkainasettelua, pelkoa ja vihaa.
Mitä on restoratiivinen sovittelu?
Sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen henkilö, sovittelija, auttaa riidan osapuolia erityisen sovittelumenettelyn avulla löytämään osapuolia tyydyttävän ratkaisun riitaan. Restoratiivinen sovittelu puolestaan ymmärretään sovitteluprosessina, jota ohjaa tietyt pelisääntöinä toimivat arvot.
Restoratiivinen oikeus alkoi levitä Euroopassa oikeustieteen alalla perinteisen rankaisukeskeisen oikeuden rinnalle erityisesti 1980-luvulta lähtien. Suomessa sovittelutoiminta on alkanut rikossovittelun puolella Vantaalla jo vuonna 1983. Käsitteenä restoratiisuus pohjaa englanninkieliseen verbiin to restore, joka suomeksi kääntyy esimerkiksi sanoiksi: korjata, eheyttää, uudelleen rakentaa, palauttaa, elvyttää ja restauroida. Restoratiivinen oikeus onkin korjaavaa, muutokseen pyrkivää oikeutta, joka lähtökohtaisesti kiinnittää huomion ihmissuhteisiin ja ihmisiin asioiden sijaan.
Kun sovittelu perustuu restoratiiviseen lähestymistapaan, siinä keskiössä ovat ihmissuhteet ja huomioon otetaan myös osapuolten tunteet ja tarpeet. Restoratiivinen lähestymistapa korostaa kohtaamiseen, keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvaa myönteistä prosessia, jossa pyritään osapuolten välisen ymmärryksen lisääntymiseen. Osapuolia kunnioitetaan oman konfliktinsa asiantuntijoina ja keskeisenä ajatuksena onkin tukea sovittelussa asianosaisia aktiivisiksi toimijoiksi, jotka itse etsivät ja löytävät ratkaisun soviteltaaan asiaan. Tavoitteena on eheyttää rikkoutunut ihmissuhde niin, että vahingollinen tilanne ei enää toistuisi.
Sovittelussa sovittelija ei siis ratkaise osapuolten ongelmaa heidän puolestaan, vaan toimii sovinnon mahdollistajana pitäen huolta, että sovitteluprosessi kulkee läpi eri vaiheiden yhteisesti sovituilla pelisäännöillä. Sovittelijan puolueettomuuden lisäksi pelisääntöihin kuuluu, että sovittelu on lähtökohtaisesti vapaaehtoista, siinä etsitään syyllisten sijaan ratkaisuja eikä jaeta rangaistuksia, ja lisäksi siinä sitoudutaan tietyin ehdoin vaitioloon.
Lue lisää:
Antti Pentikäisen artikkeli vertaissovittelijoiden roolista sovintoprosesseissa
Maija Gellin (SSF Verso, ohjelmajohtaja) väitöskirja 2019: “Restoratiivinen lähestymistapa ja sovittelu peruskoulukontekstissa : kohti eheyttävän kohtaamisen toimintakulttuuria”, Lapin yliopisto.
