Ajatuksia sovinnosta

Sovinnon Facebook-sivulla esitellään viikoittain Perjantain ajatus sovinnosta -otsikon alla erilaisten ihmisten mietteitä sovinnosta ja vähän sen vierestäkin. Postauksissa muun muassa pohditaan sovinnon käsitettä ja määritelmää, jaetaan sovintoon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia tai tarkastelleen aihetta esimerkiksi oman työn tai asiantuntijuuden kautta – mitä ajatuksia sovinto sitten sen viikkoisessa henkilössä herättääkään.

Tarkoituksena on esitellä sitä kirjoa, jota sovintoon voi liittyä yksilöiden ja yhteisöjen ajatuksissa, kokemuksissa ja tunteissa.

Alla sovintoa pohtii vuorostaan Joonas Timonen, joka työskentelee Diakonissalaitoksen Kanssalassa kansalaistoiminnan tuotantokoordinaattorina.

AJATUKSIA SOVINNOSTA

Sovinto sanana voi tuoda mieleen ”sovun”, riidattoman tai konfliktivapaan tilan osapuolten välillä. Konfliktit ja jännitteet ovat nähdäkseni kuitenkin jatkuva osa elämäämme. 

Joskus jännitteissä on kyse moniarvoisuudesta – siitä, että siedämme erilaisuutta ja sen myötä elämän epätäydellisyyttä arjessamme. 

Toisinaan jännitteet ja konfliktit ovat puolestaan osoitus jostakin pinnan alla hiertäneestä ja pitkään jatkuneesta, nyt näkyviin tulleesta epätasapainosta tai vääryydestä. Nämä tragediat voivat ilmentää oikeuksien toteutumattomuutta, rasismia, syrjintää ja köyhyyttä. 

Yllä kuvattuja jännitteitä voi ratkaista ainoastaan uudistamalla yhteiskuntaa, tarttumalla jännitteiden taustalla oleviin syihin. Sovinto näyttäytyy tällöin tapana uudistaa yhteiskuntaa. 

Konflikteja aiheuttavien syiden korjaaminen edellyttää aluksi niiden tunnistamista ja tunnustamista. Tämä on prosessi, joka näyttäytyy eri tavoin ihmisille riippuen siitä, mikä heidän asemansa vallinneessa järjestelmässä on ollut. Vyyhti voi kokonaisuudessaan sisältää laajan tunneskaalan: turhautumista, voimaantumista, vihaa, välinpitämättömyyttä, epäluottamusta ja pelkoa. 

Joillekin merkittävimpiä tunteita sovinnon rakentamisessa voivat olla häpeä ja syyllisyys. Etenkin, jos ihminen on merkittävästi hyötynyt toisten kustannuksella tai ylläpitänyt epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa, voi häpeän tunteiden käsittely olla ensisijaista yhteiskunnan uudistamisen kannalta. 

Tämä on haastavaa. Itsestämme kertovat tarinat sisältävät harvoin häpeää – kerromme mieluummin tarinoita, jotka näyttävät meidät kunniakkaammassa valossa. 

Sitä suuremmalla syyllä häpeän ymmärtäminen saattaa olla sovinnon rakentamisen kannalta tärkeää. Esimerkiksi toimittaja Ezra Klein on pohtinut, että Donald Turmpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi on voinut nojata joidenkin amerikkalaisten tarpeeseen torjua kaikin keinoin se ajatus, että heillä olisi syytä kokea kunnian ohella myös häpeää omasta ja kansakuntansa historiasta. 

Häpeän välttely voi johtaa siihen, ettei sovintoa ja oikeudenmukaisuutta edes haluta rakentaa. Vääryyksiä ei kuitenkaan voi korjata ilman anteeksipyyntöä, jota on puolestaan vaikea kuvitella ilman katumuksen tunteita. Tämä voi olla ihmiselle myös tervehdyttävä kokemus. 

Jos sovinto on tapa uudistaa yhteiskuntaa, voi sovintoa edistää rakentamalla yhteiskuntaa, joka auttaa meitä tunnistamaan ja korjaamaan epäoikeudenmukaisuutta konkreettisesti, symbolisesti ja kokemuksellisesti. 

Kirjoittaja:

Joonas Timonen

Kansalaistoiminnan tuotantokoordinaattori

Kanssala / Diakonissalaitos

Vieritä ylös