ajatus sovinnosta

Sovinto. Minulle tulee sanasta ensimmäisenä mielleyhtymä kevyeen oloon, siihen tunteeseen, kun taakka lähtee hartioilta ja voi kokea helpotusta ja rauhaa. Sovinto onkin rauhan edellytys. Jos henkilökohtaisissa ihmissuhteissa on

Mielestäni sovinto yksittäisenä sanana hyviksi katsottavien arvojen luettelossa jää usein abstraktiutensa vuoksi jotenkin kaukaiseksi. Uskonkin, että on mentävä syvemmälle sanan etymologiaan taakse ja etsittävä sen subjektiivisten merkitysten ilmentymiä

Vuonna 1991 elimme erikoisia aikoja. Kuka olisi uskonut, että Neuvostoliitto hajoaa. Kylmän sodan jälkeen se loi meille toivoa, että maailma voisi olla turvallisempi ja vakaampi – siis ehkä.

Eräs arjessaan jatkuvaa moniperusteista syrjintää kohtaava ystäväni oli totaalisen väsynyt rakenteellisesta sorrosta johtuviin vähemmistöstressin paineisiin. Samalla huomasin selittäväni hänelle joitakin omia, sillä hetkellä pieneltä tuntuvia asioitani, kunnes havahduin:

Sovinto merkitsee minulle kahden erilaisen rauhaisaa rinnakkaiseloa, jossa yhdessä sulatetaan menneisyyden kipua ja kohdataan omaa pimeyttä myötätuntoisesti merkityksiä etsien. Sovinto tarvitsee tuekseen turvallisen dialogisen prosessin, jossa kaikki osapuolet saavat

Miltä sovinto näyttää tai tuntuu? Sovinto on kaunis sana.