Sovinnon säilyttäminen vaatii luottamusta

Ajatus sovinnosta -sarjassa erilaiset ihmiset kertovat omin sanoin siitä, mitä sovinto heille merkitsee ja minkälaisia ajatuksia sovintoon ja sen edistämiseen konkreettisesti heidän näkökulmastaan liittyy. Vuonna 2023 blogiteksteissä ja #sovinnon Facebookissa ääneen pääsevät erityisesti nuoret

Sovinto merkitsee minulle sitä, että pystymme elämään muiden kanssa rauhassa ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että omalla toiminnallamme aiheuttaisimme riitaa tai konflikteja. Mielestäni sovinto pitää kuitenkin sisällään myös ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Ajattelen, että sovinto on juuri sitä, että erimielisyyksistä huolimatta pystymme olemaan yhdessä, keskustelemaan sekä ymmärtämään ja kunnioittamaan myös muiden näkemyksiä.

Kun pyritään sovintoon on tärkeää ottaa huomioon kaikkien osapuolten tunteet ja tarpeet. Sovintoa tehdessä onkin mietittävä lähestymistavat ja toimintaympäristö kaikille osapuolille sopiviksi. Ajattelen, että kaikki mahdolliset sovintoa helpottavat asiat kannattaa tehdä, jotta toivottuun lopputulokseen pääseminen olisi helpompaa. Silloin kaikkien osapuolten on helpompi tehdä kompromisseja ja kuulla toista. Ajattelen, että sovinnon säilyttäminen vaatii luottamusta. Kun luotamme toisiimme, pystymme avaamaan hankaliakin aiheita ja luottamaan siihen, että omien ajatusten kertominen ei aiheuta lisää konflikteja.

Mielestäni sovinnonteossa on tärkeää, että pystymme käymään läpi kaikki tapahtuneeseen liittyvät ajatukset, tunteet sekä tapahtuneesta johtuneet seuraukset. Konfliktitilanteissa koen tärkeäksi kuulla kaikkia osapuolia ensin henkilökohtaisesti ja sen jälkeen vasta kaikkien kanssa yhdessä. Sovinnonteossa otamme huomioon osapuolten väliset valtasuhteet ja niiden vaikutukset tapahtuneeseen sekä sovintoon. Mielestäni on myös tärkeää, että olemme valmiita tekemään töitä sen eteen, että näemme myös oman ajatusmaailmamme ulkopuolelle ja pyrimme aidosti ymmärtämään toisen ajatuksia. Tähän pääsemisessä tärkeää onkin pyrkiä kehittämään itseään ja avartamaan maailmankatsomustaan.

Omat kokemukseni sovinnonteosta ovat olleet sekä osapuolena että välien selvittäjänä. Sovinto näkyykin konkreettisesti tekemässäni työssä päivittäisellä tasolla. Se on muun muassa pieniä tekoja, keskustelua ja kompromisseja. Näen työssäni selkeästi sen, että lähtökohtaisesti toimintamme nuoret haluavat elää sovussa ja ovat valmiita rakentamaan turvallista kohtaamispaikkaa sen saavuttamiseksi. Myös työntekijöillä on suuri rooli sovun säilyttämisessä. Jälleen toistan ajatustani siitä, että voimme olla sovussa vaikka olisimmekin eri mieltä asioista. Joskus tilanteet kuitenkin etenevät siihen suuntaan, että suurempia erimielisyyksiä syntyy ja joudun työntekijänä niihin puuttumaan.

Kerran kohtaamispaikkamme kaksi nuorta olivat tavanneet keskusteluryhmässä kohtaamispaikan ulkopuolella. He olivat molemmat kertoneet henkilökohtaisia asioita ryhmän aikana. Toinen nuorista oli ryhmän luonteesta huolimatta levitellyt toisen nuoren henkilökohtaisia asioita omille kavereilleen ryhmän ulkopuolella. Kun nuori sai tietää tästä, levitteli hän kostoksi myös toisen nuoren asioita. Sain itse kuulla tästä, kun toinen nuorista saapui kohtaamispaikkaan ja kertoi sattuneesta. Lähdin purkamaan tilannetta keskustelemalla ensin molempien kanssa henkilökohtaisesti ja lopuksi yhdessä. Keskustelussa pidin huolta, että molemmat osapuolet pääsivät ääneen ja saivat ilmaista ajatuksensa ilman kyseenalaistamista.

Keskustelu oli hyvä hetki sille, että molemmat osapuolet näkivät oman käytöksensä seurauksen ja pystyivät kantamaan vastuuta teoistaan. Keskustelussa pääsimme sopuun ja loimme nuorten kanssa konkreettiset mallit siitä, miten jatkossa toimitaan, mikäli he näkevät toisiaan. Lopputuloksena nuoret elävät tällä hetkellä sovussa. He kunnioittavat toisiaan siten, että he tervehtivät toisiaan saapuessaan kohtaamispaikkaan. He eivät levitä toistensa asioita muille. He eivät myöskään ole enää tekemisissä kohtaamispaikan ulkopuolella. Heidän ratkaisunsa oli lopettaa kaverisuhde. He kuitenkin pystyvät luottamaan toisiinsa siinä, että heidän asiansa eivät lähde leviämään. Joskus sovinto vaatii sen, että ihmisten välisissä suhteissa tapahtuu muutoksia. Toisaalta näen, että muutoksia ihmisten välisissä suhteissa tapahtuu joka tapauksessa, mutta sovinnon kautta voimme vaikuttaa siihen, miten se tapahtuu.

Ronja Hakala

Kirjoittaja on pakolaistaustaisten poikien ja nuorten miesten kanssa työskentelevä kansalaistoiminnan kehittäjä Vapari-toiminnassa, joka on osa Kölvin kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisen nuorisotyön kohtaamispaikkaa. Toiminta on osa tamperelaisen Pakolaisnuorten tuki ry:n työtä.

Scroll to Top