Sovintoon itsensä kanssa

Mielestäni sovinto yksittäisenä sanana hyviksi katsottavien arvojen luettelossa jää usein abstraktiutensa vuoksi jotenkin kaukaiseksi. Uskonkin, että on mentävä syvemmälle sanan etymologiaan taakse ja etsittävä sen subjektiivisten merkitysten ilmentymiä omassa arjessa. Ajattelen, ettei sovinto ole stabiili tila. Sen tavoitteluun vaaditaan jatkuvaa tiedostettua pyrkimystä. Neuvottelua itsensä ja muiden kanssa. Sen lisäksi, että sovinnon tavoittelu vaatii aktiivista tahtotilaa, sen tavoittelemisen tueksi tarvitaan rakentavan dialogin työvälineitä.

Pääsin taannoin kohtaamaan Lyftan virtuaalioppimisalustan kautta dokumentaaristen tarinan avulla vieraan ihmisen maailman toisella puolella. Kokemus oli silmiä avartava. Huomasin, että olin sortunut lokerointiin ja stereotypisointiin. Minulla oli ennakkoluuloja ja olettamuksia. Mielleyhtymäni ja mielikuvani kyseisen kulttuurin edustajasta vaativat selkeästi ravistelua. Minä yhteisötyöntekijäkö ennakkoluuloinen? Kirjaviisaus ei selvästikään takaa sydämensivistystä. Siihen vaaditaan halua asettaa oma todellisuus rinnakkain nähtäväksi ja koettavaksi toisen ihmisen tarjoaman todellisuuden kanssa ja kyky hyväksyä se osaksi omaansa. Toisin sanoen olla sovinnossa itsensä kanssa. Pidän sovintoa enemmän kuin hyveenä enkä sanoisi, että ennakkoluuloni johtuivat tämän hyveen kaihtamisesta. Ennemminkin tiedon puutteesta.

Koneen säätiön rahoittama Tampereen yliopiston tutkimus osoittaakin, että Lyftan Dinnertime-tarinamaailmojen käyttö voi auttaa vähentämään kielteisiä tunteita erilaisista taustoista tulevien ihmisten kohtaamisessa. Toisin sanoen muuttaa ennakkokäsityksiä myönteiseksi lisäämällä tietoa ja ymmärrystä moninaisuudesta sekä siitä tosiasiasta, että meissä ihmisissä on monesti enemmän yhteistä kuin osaamme kuvitellakaan.

Ajattelenkin, että edellä mainittu virtuaalikohtaamisen työkalu tarjoaa mahdollisuuden nähdä itsensä toisessa ihmisessä. Tämänkaltaisen todellisuuden valossa on vaikeampi sallia kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, kostoa tai vihaa. Mielestäni yksi sovinnon lähtökohta on empatian tunteen myötä toisen ihmisen inhimillisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen. Näin ollen oman empatiakyvyn harjaannuttamisessa ollaan sovinnon edistämisen ytimessä, sillä vain itsensä kanssa sovintoon pyrkivä voi mahdollistaa sovinnon kokemuksen toisille!

Martta Shiberu

Martta työskentelee yhteisötyöntekijänä Kotoa Koollekutsujaksi (KoKo) -hankkeessa Helsingin seurakuntayhtymällä.

Scroll to Top