Vuoden 2020 aikana #sovinnon piirissä järjestettiin Helsingin Seurakuntayhtymän ja Diakonissalaitoksen työntekijöille pilottina koulutus restoratiivisen kohtaamisen ja sovittelun taidoista. Koulutus oli tällaisena ensimmäinen laatuaan, mutta tulevaisuudessa sovinnon ja sovittelun koulutuksia jatketaan ja kehitetään edelleen.
Aiheeseen ja erityisesti sovinnon tematiikkaan kurssilaisia johdatteli #sovinnon erityisasiantuntija Antti Pentikäinen. Sen jälkeen FT Maija Gellinin ohjauksessa päästiin ensin opiskelemaan restoratiivisen kohtaamisen taitoja ja sovittelun teoriaa, minkä jälkeen syksyllä harjoiteltiin vielä käytännössä restoratiivista sovittelua kuvitteellisissa työpaikkasovittelun tapauksissa. Maija työskentelee #sovinnon yhteistyökumppanin Suomen Sovittelufoorumin VERSO-ohjelman johtajana ja on pitkän linjan sovittelija erityisesti oppimis- ja kasvatusyhteisöjen sovittelun parissa.
Koulutuskokemuksistaan ja oppimastaan kirjoittaa alla Sari Enkkelä, joka osallistui kurssille Diakonissalaitoksen työntekijänä.
Sovittelusuunnistus
Osallistuin Helsingin Seurakuntayhtymän ja Diakonissalaitoksen työntekijöille järjestettyyn restoratiivisen sovittelun -koulutukseen, Mietin, kuinka voisin tiivistetysti kertoa oppimastani vertaamalla sitä johonkin tuttuun asiaan. Miten olisi suunnistus?
Suunnistaja lähtee tuntemattomaan maastoon kartta ja kompassi mukanaan. Ja jos kysymys on kisasta, nopeimmin rastit kiertänyt saapuu maaliin voittajana.
Sovittelun kartta on piirretty ennakkoon, kun sovittelija on keskustellut osapuolten kanssa erikseen. Niinpä, kun sovittelija-suunnistaja lähtee maastoon, hänen mukanansa ovat vapaaehtoisesti mukaan lähteneet konfliktin osapuolet.
Kompassin voisi ajatella symboloivan sovittelun arvoja ja pelisääntöjä, joita mm. ovat puolueettomuus, luottamuksellisuus ja vapaaehtoisuus. Näiden kera on turvallista suunnistaa eteenpäin yhteisessä maastossa, syyllistämistä ja rankaisuja pelkäämättä.
Suunnistajat etenevät määrätietoisesti rastilta toiselle leimaten karttansa.
Restoratiivisen sovittelun kartalla rasteja on viisi. Rastit käydään vaihe vaiheelta läpi. Ensimmäisellä rastilla pohditaan, mitä oikeastaan on tapahtunut, miksi joudumme sovittelemaan, jokaisen näkökulma on arvokas. Seuraava rasti on paikka puhua tilanteen herättämistä ajatuksista ja tunteista. Kun tämä rasti on leimattu mietiään sitä, keihin kaikkiin tapahtunut on vaikuttanut. Keskustelut herättävät empatiaan. Toisinaan joudutaan vielä palaamaan edelliselle rastille, mikäli jokin asia edellä on jäänyt painamaan mieltä. Kolmas rasti on hetki, jolloin puhutaan siitä, mitä osapuolet ovat vailla, että tilanne korjaantuisi.
Vielä ennen kuin loppumatka alkaa häämöttää, pysähdytään rastille, jossa mietiään, miten tilanne voitaisiin ratkaista ja mitä itse kukin voisi luvata. Kun sitoutuminen ratkaisuun ja lupaukseen löytyy alkaa loppukirin paikka.
Sovittelun suunnistuskarttaan maalia ei ole merkitty. Ei ole valmista ratkaisua sovinnosta, jonka toinen osapuoli voisi määritellä ja sinne yksin voittajana kiriä. Sovittelua on juuri se, että maalia etsitään yhdessä.
Ja kun se löytyy, maalinauha katkaistaan rintarinnan, voitto on yhteinen. Sovinto on syntynyt! <3
Kirjoittanut:
Sari Enkkelä
Kulttuuri- ja diakoniatoiminnan johtaja, Diakonissalaitos
