Vinkkejä arjen sopuun

Sovittelulla saadaan tukea arjen ristiriitojen käsittelyyn. Jokainen voi lisätä sovinnollista toimintatapaa omassa lähipiirissään. Sovittelun ja restoratiivisen lähestymistavan asiantuntijat ja kokeneet sovittelijat FT Maija Gellin ja OTM Pia Slögs Suomen sovittelufoorumista vinkkaavat vuorovaikutuksen opettelun mahdollisuuteen myös arjen konfliktilanteissa. Arjenkin konfliktissa piilee mahdollisuus muutokseen.

Pia Slögs törmää usein naapuruussovittelussa siihen, että tulkinnoista halutaan pitää kiinni, vaikka samaan aikaan toivotaan muutosta tulehtuneisiin naapuruussuhteisiin. Maija Gellin kohtaa VERSO-ohjelman puitteissa lasten ja nuorten ristiriitoja, joissa on jämähdetty loukkaantumiseen, eikä sieltä oikein osata tulla pois. Jäädään koukkuun riidan loukkuun. Restoratiivisen ajattelun mukaan on usein kyse siitä, että riidan osapuolten sosiaaliset tarpeet eivät pääse toteutumaan.

Kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen, vaikka onkin eri mieltä asioista, ovat riidan osapuolten keskeisiä tarpeita. Sovittelevalla keskustelulla nämä tarpeet lähtevät täyttymään. Restoratiivinen kohtaaminen johtaa parhaimmillaan tilanteeseen, jossa kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi, arvostetaan ja tullaan arvostetuiksi. Yhteisen ratkaisun löytyminen eheyttää rikkoutunutta ihmissuhdetta niin, että sopimusten pitäessä myös loukkaantumisen tunteet ja paha mieli voivat väistyä.

Toimi näin, kun kohtaat riitatilanteita lähipiirissäsi.

Maijan ja Pian vinkit arjen riitaisuuden purkuun restoratiivisella ja sovittelevalla lähestymistavalla:

1. Huomaa, että jokaisen näkökulma on arvokas, kun riitoja ja erimielisyyksiä selvitellään. Rauhoitu ja rauhoita tilanne ja kuuntele kaikkia, vaikka olisitkin eri mieltä asioista.
2. Kerro oma näkemyksesi tapahtuneesta ilman syyttelyä. ”Mielestäni tässä kävi nyt näin… ” on parempi aloitus oman näkemyksen esittämiseen kuin oman totuuden toitotus tai toisten syyttely.
3. Kysele kaikkien osallisten tunteista ja kerro myös omista tuntemuksistasi. Auta etenkin lapsia tunnistamaan tunteita, mutta älä tyrkytä omia oletuksiasi toisten tunteista tai ajatuksista. Keskeytä myös toisten syyttely, jos sitä ilmenee ja ohjaa kertomaan kunkin omista ajatuksista ja tunteista syyttelyn sijaan.
4. Anna osapuolten tarinoille tapahtuneesta ja tunteista riittävästi aikaa ja siirry vasta sitten etsimään ratkaisuja. Kun kaikki kokevat tulevansa kuulluiksi syntyy mahdollisuus aitoon osallisuuteen ja vastuunottoon. On hyvä varmistaa, että asiasta on keskusteltu tarpeeksi kysymällä vielä lopuksi: ”Haluaako joku vielä sanoa jotain ennen kuin lähdemme etsimään ratkaisua?”
5. Ratkaisut ovat usein yksinkertaisia lupauksia siitä, miten asia korjataan niin, että riita ei jatku. Anna kaikille tilaa ratkaisujen esittämiseen ja tehkää yhdessä myös päätös siitä, miten jatkossa toimitaan, että tilanne ei toistu. Riidan osapuolet ovat riitansa asiantuntijoita. Huomaa siis, että ratkaisu ei välttämättä ole täysin sellainen, jota sinä ehdottaisit, joten tule vastaan ja anna yhteiselle ratkaisulle mahdollisuus.
6. Huolehdi seurannasta. Seuraa myönteisiä sopimuksen suuntaisia muutoksen merkkejä – vaikka pieniäkin – ja huomaa, ja anna positiivista palautetta onnistumisista niin itsellesi kuin toisillekin. Anna onnistumisten sulattaa viimeisetkin mielipahan rippeet ja kiinnity myönteiseen muutokseen.

Uusi tilanne koronakeväänä on myös nostanut monen pintaan tunteita, jotka eivät normaalioloissa esiinny. Toinen ihminen saattaa vaikuttaa kärjistetyn erilaiselta ja uhkaavalta. Monet jo aiemmin mieltä painaneet vääryydet saattavat nyt nousta pintaan ja häiritä mielenrauhaa. Läheisten reaktiot tilanteeseen ovat saattaneet yllättää.

Miia Halme-Tuomisaari on oikeusantropologi Helsingin yliopistossa ja on huomannut, miten koronapandemia on havainnollistanut monia jakolinjoja “meihin ja heihin”: me terveet, te sairaat ja tartuttajat jne. Kaikkinainen “heidän” ominaispiirteiden ja erilaisuuden korostaminen vähentää jaettua solidaarisuuden kokemusta – ja ruokkii sekä eri (kuvitteellisten) ryhmien konflikteja että hankaloittaa niiden ratkaisuja. Miia antaa kolme selkeää vinkkiä siihen, miten toimia, kun huomaat, että omat tunteesi muita kohtaan alkavat kärjistyä tai menneisyyden asiat kasvattavat negatiivisia tunteita.

Ota käyttöön nämä ajatukset, kun omat negatiiviset tunteet alkavat kärjistyä:

1. Asetu toisen asemaan ja yritä itsepintaisesti nähdä toisessa itsesi. Yritä ajatella, että toinen ihminen on lähtökohtaisesti hyvä. Yritä löytää samoja tunteita itsessäsi ja toisessa. Vältä ajattelemasta minä ja hän –asetelmalla kahta ihmistä vastakkain.
2. Päästä irti edes jostain menneisyydessä olevasta asiasta. Sovinto vanhojen asioiden kanssa tapahtuu, kun pystyt jättämään jotain taakse. Sitoudu siihen, ettei niitä enää kaivella esiin ja anna anteeksi.
3. Kiinnitä huomiota omaan käyttäytymiseen, kun joku alkaa nyppiä. Voit itse vaikuttaa siihen, minkäkokoinen vyyhti asiasta kasvaa. Ota itsestäsi koppi, ja mieti, mikä on oma kontribuutiosi tilanteen kehittymiseen. Haluatko viljellä nokkelannäppärää sanailua ja ruokkia tilannetta, vai haluatko estää lumipallon vyörymisen isommaksi. Voit itse vaikuttaa sovun rakentamiseen.