Yhteistyössä parhaat ratkaisut sovintoon

Poikkeuksellinen kevät on vahvistanut ihmisten auttamisen halua ja myötätuntoa, mutta myös nostanut esiin pelkoja ja ennakkoluuloja. #sovinto-ohjelman perustajien Diakonissalaitoksen, Helsingin seurakuntayhtymän ja Suomen Lähetysseuran Tuija Åstedt, Juha Rintamäki ja Kristiina Rintakoski ovat seuranneet läheltä, miten poikkeustila on vaikuttanut ihmisten asenteisiin ja yhteisöjen jännitteisiin.

Aloitin #sovinnon ohjelmajohtajana juuri ennen koronakriisin puhkeamista. Olen saanut seurata, kuinka sovinnon ja rauhantyön ammattilaiset ovat vauhdikkaasti kehittäneet uusia työkaluja kriiseissä ja konflikteissa olevien ihmisten tukemiseen. Hienoa, että yhteistyö Suomen sovittelufoorumin kanssa saatiin käyntiin ja ensimmäiset yhteiset koulutukset ehdittiin pitää ennen eristäytymistä. Nyt olemme yhdessä miettineet, miten tukea sekä arjen kriisien kanssa kamppailevia perheitä ja yksilöitä että sovittelun ammattilaisia Suomessa ja maailmalla tässä uudessa tilanteessa.

#sovinto-ohjelman perustajina on kolme auttamisen ammattiorganisaatiota: Diakonissalaitos, Helsingin seurakuntayhtymä ja Suomen Lähetysseura. Kaikki ovat nähneet koronatilan moninaiset vaikutukset yhteisöissään ja asiakkaissaan. Kuten monen muunkin, myös Helsingin seurakuntayhtymän johtajan Juha Rintamäen kevään kalenteri muuttui yhdessä yössä. Pian hän oli jo perustamassa Helsinki-apua yhdessä kaupungin, järjestöjen ja yritysten kanssa. Hän on myös kohdannut arvojen kahtiajaon. Yhteinen myötäeläminen ja toisten huomioiminen lisääntyivät ihmisten auttaessa lähimmäisiä selviytymään. ”Kevään aikana konfliktit eivät kuitenkaan ole hävinneet, vaan ne siirtyivät yhteisöistä ja fyysisestä tilasta koteihin ja virtuaalisesti nettiin. Sovinnon tarve tuli lähemmäksi jokaista”, Rintamäki toteaa.

Myös Diakonissalaitoksen Globaalista vastuusta ja lähimmäisyydestä vastaava johtaja Tuija Åstedt iloitsee, että poikkeusaika on tehnyt näkyväksi ihmisten auttamisenhalun mm. vapaaehtoistyössä. Sitä on ollut jopa niin paljon, että se on ylittänyt akuutit tarpeet. ”Tärkeää onkin tietoisuus siitä, että on olemassa ihmisiä, keiden puoleen kääntyä ja jotka auttavat silloin, kun on hätä. Tämä positiivinen ilmiö vähän kumoaa ajatusta, että on niin paljon vastakkainasetteluja. Tai ne ovat dominoineet mediaa. Nyt on tullut näkyvämmäksi myös ihmisissä asuva sovinnonhalu, jota uskon, että on meissä kaikissa”, Åstedt kuvaa. Diakonissalaitoksen toiminnan piirissä on paljon riskiryhmiin kuuluvia ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Heitä on tuettu myös poikkeustilanteessa. On otettu hienoja digiloikkia, mutta kaikkia eivät digitaaliset välineet tavoita eikä kaikkia asioita voi virtuaalisesti hoitaa. Esimerkiksi Radio Helsingin kanssa on tehty yhteistyötä iäkkäiden ihmisten tavoittamiseksi ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset on tehty turvallisemmiksi. Asioita on tehty spontaanimmin, kokeillen ja oppien. Åstedt toivoo, että tätä toimintakulttuuria voisi jatkaa ja liian perfektionismin jättää taakse kriisin jälkeenkin.

Kuten Suomessa, myös konfliktialueilla epävarmuus ja pelko ovat kuormittaneet ihmisiä ja tarve psykososiaaliselle tuelle on kasvanut. Koronakriisi uhkaa alueita ja yhteisöjä, jotka ovat jo valmiiksi hauraassa asemassa. Se voi entisestään lisätä jännitteitä ja humanitaarisen avun konfliktisensitiivisyys korostuu entisestään. Monet kansainväliset toimijat ovat vetäytyneet kriisialueilta, joten paikalliset rauhanrakentajat tarvitsevat tukea työssään omien yhteisöjensä rauhan säilyttämisessä. ”Paikallisilla rauhanrakentajilla ja välittäjillä on myös huoli vuoropuhelun ja luottamuksen säilymisestä aikana, jossa ihmisiä ei voi tuoda saman pöydän ympärille”, Lähetysseuran rauhantyön päällikkö Kristiina Rintakoski kuvaa tilannetta maailmalla. Koronatilanne on alleviivannut yhteiskunnassa olevaa eriarvoisuutta uudella tavalla, erityistä huolta on nostanut sen vaikutus sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Kansainvälisessä rauhan- ja sovinnontyössä vahvistetaan niin ikään ketteriä ja joustavia tapoja tukea paikallisia rauhanrakentajia muuttuvissa olosuhteissa. Digitaalisia työkaluja ja virtuaalisia työtapoja kehitetään, jotta työn jatkuminen mahdollistuisi. Tärkeää on, etteivät nämä lähestymistavat jätä ulkopuolelle niitä, joilla ei ole varaa laitteisiin tai alueita, joilla yhteydet ovat heikot. Rintakosken mukaan konfliktialueilla tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota psykososiaalisen rauhanrakennuksen vahvistamiseen. Yhteiskunnallinen tervehtyminen ja kestävä rauha mahdollistuvat vasta, kun yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen psykososiaaliset tarpeet on huomioitu rauhanprosesseissa. Siksi konfliktien psykologiset ja sosiaaliset vaikutukset rauhanprosesseissa tulee huomioida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta psykososiaalinen tuki mahdollistuu.

Miten sitten tästä eteenpäin? Miltä näyttää sovinnon työ tulevaisuudessa?

Tuija Åstedt: Vaikka nyt on tullut näkyväksi muu, ei pidä luulla, että tämä hävittäisi kaikki entiset vastakkainasettelut ja ennakkoluulot. Meidän tulee jollain tavalla valjastaa nyt syntynyttä myötätuntoa eteenpäin, vahvistaa tunnetta, että olemme samassa emmekä eri veneessä. Uskon ihmisten hyvyyteen.

Juha Rintamäki: Kysymys jokaiselle kuuluu: miten minun pitäisi elää niin, että olisin sovussa läheisteni kanssa ja rakentaisin enemmän yhteistä? Myötäeläminen ja toisten huomioiminen lisääntyivät, kun ihmiset auttoivat lähimmäisiään selviytymään. Lopulta on havaittu, mikä elämässä on tärkeätä. #sovinnolle ja sen tekemiselle on tässä iso paikka

Kristiina Rintakoski: Koronakevään rajoitukset ovat osoittaneet, miten tärkeitä toiset ihmiset ja yhteisöllisyys ovat ihmisen hyvinvoinnille. Toisaalta joudumme entistä enemmän sietämään epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Koronakriisi ei ole vain terveydellinen haaste, vaan myös taloudellinen ja sosiaalinen kriisi. Empatia ja solidaarisuus ihmisten välillä, olivatpa he sitten lähellä tai kaukana, auttavat selviämisessä. Tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä sekä täällä Suomessa, että konfliktialueilla, jotta löydetään toimivia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja elää epävarmuuden ja rajoitusten kanssa.

Kirsi Saloranta: Kevät on ollut hyvä ponnahduslauta uusien yhteistyömuotojen ja työkalujen kehittämiselle ja sitä työtä jatkamme. Suomen sovittelufoorumi ja #sovinto voivat yhteistyössä kasvattaa sovitteluosaamisen tunnettuutta ja osaamista sekä ammattilaisten osalta että vahvistaa jokaisen ihmisen kykyä sovun ylläpitoon omassa elämänpiirissään. Auttaa hakemaan sitä inhimillistä ymmärrystä, mikä johtaa empatiaan toista osapuolta kohtaan ja rakentaa sovintoa.

Vieritä ylös