Helsingin seurakuntayhtymä ja #sovinto-ohjelma järjestivät tämän vuoden Maailma Kylässä -festareilla keskustelun anteeksipyytämisen taidosta ja rohkeudesta.
Keskustelua veti anteeksiantamisen kulttuuria Somaliassa edistävä toimittaja Wali Hashi. Panelisteina puolestaan olivat futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen, Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä uskontodialogin ja kotouttamisen asiantuntija Afrah Al Bayaty. Mukana oli lisäksi #sovinnosta yhteyspäällikkö Hanna Myllynen.
Keskustelijat kertoivat esimerkkejä omasta arjestaan ja tilanteista, joissa anteeksi-sanan sanominen on heille vaikeaa tai anteeksipyyntö saattaa unohtua kokonaan, mutta jossa sillä ehdottomasti olisi paikkansa. Lisäksi jaettiin vinkkejä siihen, miten anteeksipyynnön alkuun voisi jokainen meistä helpommin päästä.
Liikkeelle lähdettiin omakohtaisista kokemuksista. Arjen keskellä ja etenkin läheisissä ihmissuhteissa tulee helposti tehtyä pieniä laiminlyöntejä. Liian usein on esimerkiksi tilanteita, joissa emme huomioi toinen toistamme tai ole läsnä silloin kuin pitäisi. Lipsahdus voi tapahtua ihan vaivihkaa, kun ottaa puhelimen käteen ja uppoutuu siihen.
Perttu: “Huomio on rakkauden valuutta ja aika on kaikki kaikessa. Aika usein joudun kuitenkin pyytämään anteeksi, että hei nyt mä en kuunnellut. Ja sehän on tavallaan hauska, koska senhän toinen tietää, sitä ei tarvitse itse tuoda esille – toinen kyllä huomaa aina, jos et kuuntele!”
“Pienikin arkinen anteeksipyyntö on kuitenkin tärkeä, koska jos me ei kiiinnitetä huomiota niihin pieniin laiminlyönteihin, pieniin asioihin, jotka menee sormien läpi, niin ne kumuloituu. Jos me ei kiinnitetä huomiota, me annetaan sen tapahtua uudestaan. Ja se voi pikkuhiljaa kasvaa ja tulla isommaksi ja isommaksi, ja sitten se lopulta johtaa johonkin isompaan konfliktiin. Että kun en ole aikaisemmin kuunnellut tai antanut huomiota.”
Afrah: “Perheen sisällä sen huomiointi on hirveän tärkeää. Esimerkiksi itsekin vanhempana joskus tulee tehtyä sitä, että lapset tulee puhumaan ja he huomaa, että mä en selkeästikään ole läsnä, että mä katson puhelinta tai jotain. Ja sitten huomaan, että he lähtee pois tai he sanoo, että äiti sä et nyt yhtään kuunnellut. Tosi tärkeää, että silloin mä havahdun ja sanon, että anteeksi, ei ollut tarkoitus jättää huomioimatta. Se on hirveän tärkeää vanhempana pystyä sanomaan, että nyt mä tein väärin.”
Toisinaan syytä anteeksipyytämiseen voi tulla tilanteissa, joihin ajaudumme ikään kuin vähän vahingonssa mennessämme liian pitkälle jossakin sosiaalisessa tilanteessa. Kun itse on ajatellut esimerkiksi vain vitsailevansa tai olevansa hauska, mutta tajuaakin oman tilannetajun pettäneen, voi anteeksipyyntö olla vaikeaa.
Teemu: “Kun huomaa, että on laskenut leikkiä jonkun mulle tärkeän ihmisen ominaisuudesta tai vaikka tavoista tai puutteista, ja on mennyt pari pykälää liian pitkälle. Ne on juttuja, mitkä on tosi vaikeita pyytää anteeksi, koska silloin joutuu nöyrtymään, että tässä on ollut kyse minun virheistä ja tilannetajun tai myötätunnon puutteesta.”
Entä onko kulttuurilla merkitystä, kun puhutaan anteeksipyynnöstä ja -annosta?
Afrah: “On varmasti kulttuurisia eroja ja piirteitä. Miten esimerkiksi ylipäätään suhtaudutaan anteeksipyytämiseen – onko se vain sana, jota viljellään, vai onko tarkoitus tehdä oikeasti sopua. Tässä on luonnollisesti eri tasoja ja monen eri tason kysymyksiä. Pyydetäänkö anteeksi pientä asiaa, jos on vahingossa tönäisty, tai onko joku suurempi asia. Kaiken kaikkiaan ihmiset on pohjimmiltaan musta samanlaisia kaikkialla ja anteeksipyynnön kanssa oikeasti pääsee pitkälle.”
“Näkisin ylisukupolvisena kysymyksenä enemmänkin, että miten vaikea on pyytää ja antaa anteeksi. Ja näkisin, että ehkä nykysukupolvelle on helpompaa. Anteeksiantamisessa hirveän tärkenä pidän sitä, että me pystytään näkemään aikasemman sukupolven olosuhteet, miten he on meitä kasvattaneet, ja ne virheet, joita he on olosuhteiden kasvattamana tehneet. “
Miksi anteeksipyyntö kuitenkin kannattaa?
Teemu: “Anteeksi pyytäminen ja antaminen liittyy myös omaan itseen kohdistuvaan armollisuuteen. Vaikka yrittää parhaansa, tajutaan, että me ihmiset vaan ollaan sellasia – keskeneräisiä ja mokailevia.”
“Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat kuitenkin mahdollisuuksia vapautua. Vaikka toinen osapuoli ei olisi valmis antamaan anteeksi, saa asian itse omalta sydämeltään sen pois.”
Anteeksipyynnön pitää kuitenkin olla aito.
Perttu: “Pitää näyttää, että oikeasti pyytää sydämestään anteeksi.”
Miten päästä anteeksipyynnössä alkuun?
Afrah: “Se on älyttömän vaikeaa loppujen lopuksi! Ehkä sanoisin vaan, että harjoitus tekee mestarin. Ja että käy itsensä kanssa keskustelua siitä, mikä siinä on mulle vaikeaa ja mikä on mulle se sopivin tapa pyytää anteeksi, mikä on se sopivin sana, joka toimii mulle.”
Perttu: “Miettisin sitä niin, että joo, se tuntuu vaikealta ja hankalalta. Mutta kuinka kalliiksi ja vaikeaksi se tulee, jos me ei tehdä sitä? Jos nähdään sekin vaihtoehto ja kumpi on sitten pienempi paha. Niin se, että pyydetään anteeksi on varmasti se parempi vaihtoehto!”
Teemu: “Me kaikki tiedetään, että siinä on jotain oikeaa, jos me pystytään pyytämään anteeksi. Ehkä se rohkeus voisi löytyä siitä.”
Katso koko keskustelutallenne alta tai #sovinnon Youtubesta.
